Päivä Lontoossa ja junalakko

Moikka!

Täällä on ehtinyt tapahtua niin paljon kaikkea niin lyhyessä ajassa, etten ehdi millään kirjoittaa kaikista jutuista, mistä haluaisin. Tänäänkin pyörin vaan tuolla Oxtedin keskustassa, tuijotin näyteikkunoita ja poikkesin ruokakauppaan. Siitäkin reissusta sais juttua irti varmaan yhden postauksen verran, mutta kerron nyt kuitenkin mun eilisestä seikkailupäivästä.

Oltiin sovittu jo aiemmin tällä viikolla yhden lähikylässä asuvan au pairin kanssa, että lähdetään torstaina tutkimaan yhdessä Lontoota. No, päivä ei mennyt ihan niin kuin oltiin suunniteltu.

Juttu meinasi kaatua heti alkuunsa. Mun kaveri ilmoitti vähän ennen lähtöä, että lähikylän juna-asemalta ei pääse tänään minnekään. Junat ei kulje kyseiseltä asemalta lakon takia. Joutuisin siis lähtemään yksin tai viettämään koko vapaapäivän Oxtedissa.

Pohdin siinä rautatieasemalla hetken mun omia vaihtoehtoja. Mun asemalta kyllä kulki junia Lontooseen ihan normaalisti. (Hassua, sillä luulin lähikylän aseman olevan samalla linjalla mun aseman kanssa...) Mietin, pitäisikö mennä yksin Lontooseen ja tavata siellä muita vapaalla olevia suomalaisia au paireja, vai viettääkö koko loppupäivä Oxtedissa.

Lopulta päädyin Oxtedin rautatieaseman lähelle yhteen kahvilaan muiden paikallisten au pairien kanssa. Hetken kuluttua paikalliset au pairit kuitenkin lähtivät hakemaan lapsia koulusta jne. ja mä päätin sitten kuitenkin lähteä Lontooseen. Laitoin viestiä siellä oleville au paireille ja sovittiin tapaaminen Hyde Parkiin neljäksi.
(Random huomio: Luulin, että täällä ois kaikissa junissa pistorasiat, niinku siinä millä viimeksi matkustin. No eipä ole. Tää oli kiva huomata matkalla Lontooseen, kun kännykän akku oli käymässä vähiin...)

Tällä kertaa junan päätepysäkki oli eri kuin viime kerralla. Ekalla Lontoon reissulla olin onneksi oppinut lukemaan jo metrokarttaa ja osasin jotenkin suunnistaa paikasta toiseen. Hyde Parkin sijainnista (tai lähimmästä metroasemasta) mulla ei ollut oikeastaan mitään käsitystä. Onneks joku fiksu oli ajatellut turisteja ja nimennyt Hyde Parkin metroaseman sen puiston mukaan! Niinpä suunnistin sinne.

Hyde Park

Myöhemmin tapasin muutaman muun suomalaisen au pairin metroaseman ulkopuolella. Siitä jatkoimme kaupan kautta puistoon piknikille. Paikka oli oikein mukava ja keskustelu suomeksi erittäin tervetullutta vaihtelua.

Piknikin jälkeen lähdimme kävelylle puistoon. Pian saimme idean pyörien vuokraamisesta ja hieman pidemmästä tutkimusretkestä.

Illan hämärtyessä aloimme miettiä kotiin lähtöä. Palautimme pyörät ja etsimme lähimmän metroaseman. Mulla ei ollut mitään käsitystä mun junien aikataulusta, mutta muistelin niitä sunnuntai-iltana menneen vähintään tunnin välein, puoli yhteentoista asti. Nyt kello ei ollut vielä edes kahdeksaa. Arkisin junia luultavasti kulkisi vielä paremmin ja näkisin aikataulut rautatieasemalla. (En voinut tarkistaa asiaa etukäteen netistä, sillä säästelin akkua ja mun netti oli muutenkin jostain syystä lopettanut toimintansa päivän aikana.)

Asemalla koin ikävän yllätyksen. Yhtään junaa ei tänään (enää) mene Oxtediin.

Lakko oli laajentunut nyt myös koskemaan mun linjaa!

Alkujärkytyksen jälkeen aivot kuitenkin alkoivat taas toimia ja koitimme yhdessä rautatieaseman työntekijän kanssa keksiä mulle vaihtoehtoisen reitin Oxtediin. Harmi vain, että kaikkien lähialueen asemien kanssa oli sama juttu. Ei junia enää tänään.

Onneks mun kännykässä oli vielä sen verran virtaa jäljellä, että pystyin soittamaan mun host perheen äidille "hätäpuhelun". Nopean selvityksen jälkeen reitti oli selvillä: junalla East Croydoniin, sieltä bussilla Caterhamiin ja taksilla Oxtediin. Huh! Mä pääsisinkin tänään kotiin.

Vielä ei kuitenkaan voinut rentoutua. Mulla ei ollut mitään käsitystä, mikä junista menee East Croydoniin, missä se on, mistä bussit lähtee, mikä bussilinja, millä pysäkillä jään pois, miten löydän taksitolpan jne. Tilannetta ei yhtään helpottanut se, kun junaan päästyäni kännykän verkko lakkasi toimimasta, enkä enää saanut puhelua läpi. (Okei, se kesti onneks vaan sen 5min, mitä se juna oli siinä asemalla ja sitten toimi taas.)

East Croydonin asema oli aika tavallinen, iso asema. Seurasin bussipysäkin kylttejä ja lopulta pääsin ulko-oville. Aseman edessä oli raitiovaunupysäkkejä. Mutta missä oli bussipysäkit?

Noin vartin kuluttua, kun olin ensin kiertänyt väärään suuntaan menevien bussien pysäkit, kysynyt aseman työntekijältä neuvoa ja harhaillut hetken aikaa aseman edustalla, istuin oikeassa bussissa. Tässä kohtaa pystyin jo vähän rauhoittumaan. Mulla ei ollut mitään käsitystä mistä bussi kiertäisi tai kauanko matkaan menisi, mutta ainakin päätepysäkki oli Caterhamissa! Pystyin jopa nauttimaan hieman ekasta matkastani englantilaisessa kaksikerroksisessa bussissa! :) (tai no, eipä se paljoa eronnut suomalaisesta bussimatkustamisesta...)

Päätepysäkillä kysyin vielä kuskin neuvoja lähimmälle taksitolpalle ja lähdin suuntaamaan sinne. Jonkin aikaa käveltyäni huomasin tutun huoltoaseman ja kaupan. Ne olivat lähellä bridgen pelipaikkaa! Kello oli jo tulossa yksitoista, mutta tiesin host perheen isän lopettelevan iltapelejä siellä juurikin silloin. Lopulta en tarvinnutkaan taksia, vaan pääsin hänen kyydillään vihdoin turvallisesti kotiin.

Päivän jälkeen oli kyllä aikamoinen voittajafiilis. En kyllä vieläkään tykkää junalakoista (tästä lähin välttelen aina junia, jos lakkoja on tiedossa...), mutta sen ansiosta pääsin... jouduin... näkemään uusia paikkoja (tai no, ei siellä pahemmin mitään nähnyt kun oli jo aika pimeää.) ja kokeilemaan vaihtoehtoisia reittejä Lontoosta Oxtediin. Olihan se ihan jännää, mutta pidemmän päälle tommonen seikkailu voi käydä aika raskaaksi. Onneksi näitä lakkoja ei kuitenkaan oo kovin usein täällä!