Englantilainen joulu

Joulu alkaa pikkuhiljaa lähestymään niin Suomessa kuin Englannissakin. Siksi juuri nyt on hyvä aika kirjoittaa päivitys Englannin jouluhälinästä.

Joulutorit

Joulutoreja on joka puolella. Lontoosta löytyy jouluisia pikkukojuja sieltä täältä ja Oxtedissakin pidettiin kunnon joulumarkkina- ja –myyjäispäivä jo marraskuun lopulla.

Oxtedin joulumarkkinat tapahtuivat meidän kylän kahdella pääkadulla, kirkolla ja kouluilla. Pääkadut olivat suljettuina liikenteeltä ja tilalle oli pystytetty useita kojuja. Tarjolla oli paljon kaikkea, pöydiltä löytyi mm. juustoja, laukkuja, lättyjä ja kakkuja. Joululauluja pääsi kuulemaan mm. ala-asteikäisten kuoron esiintyessä. Joulupukinkin oli määrä saapua jonnekin päin markkina-aluetta, mutta valitettavasti meidän aikataulut menivät ristiin.

Nämä markkinat tuntuivat olevan koko kylän jokavuotinen perinne, joka saa väen liikkeelle ja aktivoitumaan, niin ennen markkinoita kuin itse markkinapäivänäkin.

Kylän pääkatujen jouluvalot ilmestyivät asukkaiden ihasteltaviksi myös samoihin aikoihin. Olenkin useasti käynyt vain ihastelemassa valoja ja näyteikkunoiden joulukoristeita. Välillä olen ottanut perheen pikkuneidinkin mukaan.

Oxtedin joulumarkkinoita High Streetillä

Oxtedin jouluvaloja

Ehkä kaunein paikka Oxtedissa, niin kesällä kuin talvellakin.

Winter Wonderland

Lontooseen avattiin reilu kuukausi sitten Winter Wonderland. Kyseessä on siis järkyttävän kokoinen huvipuistoalue jouluteemalla. Siitä huolimatta, että olen käynyt siellä useampaankin otteeseen, en ole vieläkään nähnyt koko aluetta. Viime kerralla vietin useamman tunnin istuen paikan saksalaisella joulualueella kuunnellen saksalaisia joululauluja kahden saksalaisen/oxtedilaisen au pairin kanssa.

Suomikirkon joulumarkkinat

Kävin erään suomalaisen au pairin kanssa tutustumassa Lontoon Merimieskirkkoon suomalaisten joulumarkkinoiden merkeissä. Oli hämmentävää, mutta hauskaa nähdä ja päästä syömään kaikkea suomalaista pitkästä aikaa. Joulutorttuja, pipareita, glögiä ja poronkäristystä. Paljon ihmisiä ängettynä aivan liian pieniin ja ahtaisiin tiloihin.

Pikkujoulut

Englannissa – tai ainakin Lontoossa – tyypit viettävät myös pikkujouluja. Luin jostakin, että ne olisivat jotenkin vain suomalaisten oma juttu, mutta ei. Kyllä sitä joulua juhlitaan etukäteen muuallakin. Esimerkiksi joulukuisena lauantai-iltana Lontoon kaduilla tai metroissa ei ollut yhtään yllättävää nähdä joulupukeiksi tai -tontuiksi pukeutuneita, reilun kymmenen hengen kaveriporukoita, jotka matkustivat juhlapaikasta toiseen.

Joulun vietto

Santa Claus tai Father Christmas, joilla nimillä paikalliset joulupukkia kutsuvat, on tuttu vierailija myös englantilaisissa kodeissa.

Jouluaatto on usein vielä normaali työpäivä ja joulun juhlinta tapahtuu pääasiassa joulupäivänä ja Tapaninpäivänä. Joulupäivä alkaa yleensä lahjojen avaamisella pukin vierailtua edellisenä yönä kaikkien nukkuessa. Kuusi on koristeltu jo ajoissa ennen joulua ja pukille on voitu jättää myös jotakin syötävää takan lähettyville. Mikäli ymmärsin oikein, pukki kulkee takan kautta.

- stocking-joulusukkia voi nähdä jenkkityyliin myös brittikodeissa.

- glögi, tai englantilaisittain mulled wine, on tyypillinen juoma joulun aikaan myös Englannissa. Maku tosin on hieman eri perinteiseen suomalaiseen glögiin verrattuna, mutta se saattaa johtua alkoholista.

- perinteinen englantilainen jouluherkku on mince pie. Kuulin jonkun myös sanovan ”it’s minst pie, but it is sweet. There’s no meat.”

- jouluateriaan kuuluu mm. kalkkunaa.

Joulupukin asuinpaikka

Lapsena Rovaniemellä joulupukin ”oikeassa” pajassa ja ”oikean” joulupukin tavanneena halusin haastatella ja tehdä tutkimusta englantilaisten tietämyksestä liittyen joulupukin asuinpaikkaan. Itse joulupukilta en asiaa päässyt kuitenkaan kysymään useista joulutorivierailuista huolimatta.

Koko matkani aikana kuulin kahden eri lapsiperheen joululomasuunnitelmista Suomeen. Lento oli ”jonnekin R-kirjaimella alkavaan kaupunkiin.”. Loman ohjelmassa olisi joulu Suomessa ja tapaaminen aidon joulupukin kanssa. Muita asioita to do -listalla olisivat revontulien näkeminen ja hiihto.

Joulupukin asuinpaikaksi ehdotettiin myös ”the North Pole”, eli pohjoisnapaa. Jonkun mielestä hän asui Lapissa. Kun kysyin tarkennuksia maasta, toinen sanoi hänen asuvan Norjassa, kun toinen taas ehdotti Ruotsia. Kaupungista tai kunnasta kenelläkään ei ollut mitään käsitystä. Ei ollut tietoa Rovaniemestä, eikä Korvatunturista. (Ajatus sanan ”Korvatunturi” kääntämisestä englannin kielelle huvitti. Ear mountain? :D)

Tavallinen päivä

Just a normal day

Havahdun hereille. Onko jo aamu?

Ohuen verhon läpi näen päivänvaloa, mutta kelloni ei ole vielä herättänyt. Kymmenen yli seitsemän. Vielä on aikaa nukkua.

- Twinkle star! Kirkas puolitoistavuotiaan lapsen ääni kajahtaa seinän takaa. Pian kuulen lapsen äidin askeleet ja iloiset aamutoimet alkavat. Minua ei vielä kuitenkaan tarvita, joten jatkan unia.

Kolmea minuuttia vaille kahdeksan raahaudun keittiöön.

- Good morning! How are you?

Vielä hieman unenpöpperöisenä mutisen jotakin hyvän huomenen tapaista tervehdykseksi samalla kun etsin kaapista aamupalaa. Energinen aamutohina täyttää keittiön samalla kun hotkin mysliä juuri ennen töiden alkua. Onneksi meillä oli tänään maitoa!

Brush, brush, brush your teeth. 

Lastenlaulun melodia raikaa olohuoneen puolelta, kun aloitan päiväni tyhjentämällä tiskikoneen. Samalla vaihdan muutaman sanan host vanhempieni kanssa päivän ohjelmasta. Tänään ei ole tiedossa mitään erikoista, paitsi että minun täytyy tehdä uudet bridge pelilaudat mukaan ennen kuin lähdetään. Kukaan ei ehtinyt diilata niitä eilen iltapäivällä.

Avaan takaoven. Jes, täällä ei sada! Laahustan pihapolun alas autolle. Napsautan auton ovet lukosta auki ja avaan takakontin. Siellä on yksi läpinäkyvä muovilaatikko täynnä likaisia kahvikuppeja, ihan niin kuin pitääkin. Missähän eiliset pelilaudat mahtaa olla? Tsekkaan auton sisälle, mutta pelilautoja ei näy. Host isä on varmaankin jättänyt ne hallille.

Istun työhuoneen sohvalla. Otan läppärin hyllyltä ja avaan sen. Samalla kun odottelen koneen käynnistymistä, nostan Dealer 4 –korttienjakokoneen tietokoneen viereen. Näppäilen salasanan läppärin lukitusnäyttöön, kiinnitän johdot ja nousen etsimään sopivaa pelilautasettiä.

Pelilautojen tekeminen sujuu jo rutiinilla. Kaksikymmentä kaksi pelilautaa tänään. Ai niin, täytyykin muistaa viedä lisää puhtaita kahvikuppeja autoon samalla kun laitan nämä valmiit pelilaudat sinne.

- Okay, it is time to get ready. Nostan pikkutytön syöttötuolista viisi yli yhdeksän ja suljen YouTuben lastenlaulut toiselta läppäriltä. 

Vastaukseksi saan pientä valituskitinää musiikin lopettamisesta, mutta ääni vaihtuu nopeasti iloiseen hyräilyyn. Seuraavaksi vuorossa on vaipanvaihto ja päivävaatteiden pukeminen pikkuneidille. 

- Twinkle star!

Okei, okei, lauletaan twinkle star. Heti kun laulu loppuu, neiti on jo vaatimassa uutta laulua. Sanat tosin on pienellä vielä välillä vähän hukassa, mutta kommunikointi sujuu hyvin hyräilemälläkin. Yhteinen sävel löytyy siis ihan kirjaimellisesti.

Kun neiti on valmis, päästän hänet leikkimään samalla kun itse laitan leikkihuoneen päiväkuntoon.

- Bubble! Neiti kiljaisee, kun löytää lelukilpikonnansa laatikosta. Nämä lasten assosiaatiot, niin kuin englantilaiset lastenlaulutkin, osaavat olla välillä hassuja. (Yhdessä laulussa nimittäin lauletaan kilpikonnasta, joka syö saippuaa ja juo vettä ja siksi puhaltelee nyt kuplia.)

Kun olen laittanut pyykkikoneen pyörimään, pessyt tuttipullot, perheen isä on käynyt kaupassa ja äiti on valmiina lähtöön, on vihdoin tullut meidän aika lähteä bridgehallille.

Host isä lähtee tytön kanssa omalle autolleen ja minä suunnistan lapsen hoitolaukun ja host äidin kanssa hänen autolleen. Aamu ei ole kuitenkaan mitään ilman pieniä muutoksia. Host äiti haluaa viedä laukussa olevan maitopullon tyttärelleen ennen kuin lähdetään. 

Istun autoon odottamaan. Koitan kurkkia host isän autolle, mutta pienimuotoinen tietyömaa tukkii näkyvyyden. Pian host isä kuitenkin ajaa ohitseni host äidin heilutellessa minulle etupenkiltä. Jahas, saan ajella tänään siis yksin.

Automatka tuntuu rutiininomaiselta työmatkalta. Samat liikenneympyrät, ohituskaistat ja rekat joka aamu. Hassua, että vielä pari kuukautta sitten olin aivan paniikissa, jos minun vain piti ajatella autolla ajamista vasemmanpuoleisessa liikenteessä. Ai jaa, täällä onkin tänään vain yksi kaista käytössä. Vaihdan kaistaa heti liikenneympyrän jälkeen, kun rekkakuski kohteliaasti hidastaa ja vilauttaa pitkiä valoja tien antamisen merkiksi. Thanks!

Hallilla asettelen kupit tuttuun tapaan riveihin, kaadan kahvipapuja coffee grinderiin ja täytän teepannut vedellä. Saliin alkaa vähitellen valua bridgen pelaajia, kun kello lähestyy kymmentä. Huomaan pikkuneidin ottaneen sopimattomasti kortteja yhdeltä pelipöydältä, joten riennän pelastamaan tilanteen. Asettelen kortit takaisin paikoilleen ja lähden tytön kanssa läheiseen leikkikerhoon.

Leikkikerhossa vierähtää tunti mukavasti. Tyttö tutkii aktiivisesti leluja, tarjoaa minulle muovihedelmiä syötäväksi ja menee touhuamaan pikkuvauvojen leikkialueelle. Joudun nostamaan tytön pois, ennen kuin hän ehtii huitaista muita vauvoja jollakin lelulla tai tökätä silmään. Varsinkin nyt, kun hän osaa myös sanoa eyes. 

Jollakin on ollut syntymäpäivä ja laulamme happy birthday. Laulun ensitahdeista lähtien tyttö on pelkkää hymyä. Hän taputtaa ja tepastelee ilosta, vaikka hänen syntymäpäivänsä se ei olekaan. Tämä on yksi hänen lempilauluistaan!

- happy birthday to you, happy birthday to you...

Neiti lauleskelee onnittelulaulua vielä leikkikerhon jälkeenkin matkalla takaisin hallille. 

Perillä nostan tytön matkarattaisiin ja annan maitopullon. Nyt olisi hyvä aika nukahtaa, niin saisin hoidettua kahvin tarjoilun sujuvasti. Maitopullo kuitenkin lentää vauhdikkaasti ja tyttö protestoi rattaisiin joutumista. Pulloa nostaessani tajuan ongelman olevan kakkavaippa. Eipä tässä auta muu, kuin vaihtaa se nopeasti ja toivoa, että joku muu ehtii auttamaan kahvin tarjoilussa.

Kahvitarjoilun jälkeen huuhtelen kolme lasista cafetie-kahvipannua ja syön pari viimeistä keksiä lautaselta. Kerään likaiset kupit ja pakkaan kaikki muutkin tavarat valmiiksi laatikoihin kotiin viemistä varten. Tajuan, etten ehtinyt juoda omaa teetäni ja nälkäkin alkaa olla. Asettelen pari laatikkoa autoon ja nostan melkein unessa olevan pikkuneidin istuimeen. Matka jatkuu kotia kohti.

Kotona saan rauhassa kokata lounasta, syödä välipalaa ja juoda teetä. Tänään jääkaapista löytyy 15 kesäkurpitsaa, kolme melkein jäistä tomaattia, paprikoita, ankkafileitä ja paljon muutakin. Kehittelen vihanneksista tuttuun tapaan jotakin ratatouillen tapaista kasvismössöä. 

Kahden maissa päästään vihdoin syömään. Tyttö on herännyt päiväunilta, host vanhemmat saapuneet kotiin ja ankkapihvit paistettu. Vauhdikkaan aamupäivän jälkeen voi hetkeksi rauhoittua. Ruokailu sujuu mukavasti. 

Ruokailun jälkeen siivoan ruokailuhuoneen ja keittiön, sekä tyhjennän perheen isän auton laatikoista viikonloppua varten ennen kuin alan taas tehdä uusia pelilautoja ensi viikolle.

Myöhemmin valmistelen tytön välipalan ja heitän syystakin ylleni perheen äidin pukiessa pikkuneidille toppatakkia, pipoa ja kumisaappaita. Lämpöä on ulkona kymmenisen astetta ja harmaalta taivaalta tihuttaa vettä. Mietin, mitenköhän neiti pärjää puistossa ilman ulkohousuja tai kunnon sadevarustusta. Olen varma, että hän haluaa kontata liukumäen kuraiset portaat ylös ja laskea mäen alas.

Eihän siitä puistoreissusta puhtailla vaatteilla selvitty. Keinu, liukumäki ja kahisevat puunlehdet maassa olivat vain liian hauskoja rauhaan jätettäviksi. Tyttö söi välipalansa keinussa hyvällä ruokahalulla, eikä välittänyt vaikka pimeys yllätti kesken leikkien. Toivon, että vielä joku kerta voisimme nähdä oikeita twinkle star tähtiä puistoreissun päätteeksi. Tänään tosin näimme Oxtedin ensimmäiset jouluvalot! Sinisiä ja punaisia lights! Sitä sanaa siinä sitten toistelimme koko kotimatkan ajan.

Viiden maissa saavumme kotiin ja lyhyen puistoreissuraportin jälkeen pääsen selailemaan sosiaalista mediaa tai moikkaamaan kavereita, eli toisin sanoen loppuillan vapaat alkavat.

Englanti... MITÄ?!

Keräilen tähän päivitykseen kaikkia hassuja juttuja ja ihmetyksen aiheita

Mietin vieläkin, miks tän kauppakeskuksen nimi on Church walk.

Hyvä maastoutumisyritys. 

Kun särkylääkkeet on tarjouksessa.

Harvemmin bensa-asemaa löytää kauppakeskuksen sisältä...
(Ja sit se vielä LEVIS... :'D)

Englantilaisten huumori :'D

WTF ja mitä näitä lyhenteitä nyt olikaan...

Syvällisen pohdinnan aiheita kahvilan seinällä.

Koska Cola ei ole soft drink.

Starbucksin lyhenteet :'D
WC=with cream
HC=hot chocholate

En tiennytkään tästä kaasulieden ominaisuudesta.
(Oon myös oppinut että millä tahansa hellalla voi lämmittää taloa, eli se on ihan OK pitää liesi päällä ilman kokkausaikeita.)

*

Englannissa (...ainakin tällä alueella...) on tapana nimetä talot. 

Oxtedin top 2 tällä hetkellä:

1. The White House

(On siis oikeasti valkoinen talo)

2. The Cottage

(Koska miksi en nimeäisi mökkiäni mökiksi.)

*

Oltiin parin muun au pairin kanssa viettämässä iltaa ja kuultiin kommentti:

"What language are you speaking? You have so American accent."

Onko niitä vaihtoehtoja nyt sit kuitenkaan kovin montaa, mitä sillä Amerikan aksentilla voi puhua... :'D

"Well... English."

"Where are you from?"

"Germany and Finland"

"Oh, my Finnish is so bad. Good bye."

Joo, no en ehkä odottanutkaan kenenkään paikallisen (kovin hyvää) suomea puhuvankaan...

*

Kuvia ja kommelluksia

Ootte varmaan kuullut Saara Aallosta, joka kilpailee Britannian X Factorissa. Mäkin oon! Mä oon jopa katsonut melkein yhden jakson sitä telkkarista. Se oli yks babysitting ilta, joten satuin olemaan tv:n ääressä oikeaan aikaan. Puolet ohjelmasta meni kuitenkin ohitse, kun mun vahdittava oli saanut unissaan maitopullonsa auki...

the X Factor

*

Suomivieraiden kanssa viettämässä iltaa Piccadillyn maisemissa.

*

Löysin tuon alla olevan kuvan vähän aikaa sitten ja mun mielestä se oli hauska. Nyt, kun ne raput on oikeasti tullut tiputtua alas, en oo enää ihan niin varma. Tai no, kyllä mä nauroin ittelleni silti aika paljon vaikka sattuikin. Mustelmia odotellessa...

*

Sunnuntain päiväkävely

Kiva kärrypolku. Huomatkaa kuvassa vasemmalla oleva joki, jossa ei ole vettä.

*

Joku puisto Lontoossa. Syksy tulee.

Vai tuleeko sittenkään? Maanantaina lämpötila oli 18 astetta, tänään torstaina 4. 

*

Freud Museum

Joku sohva. Tai Freudin kuuluisa the psychoanalytic couch.

*

Yks parhaista lemonadeista mitä oon juonut.

*

Kunnon turistina Lontoossa lomalla. Kiertoajelu, the London eye, Tower bridge, kivoja rakennuksia, Kensington Palace, Science museum, M&M ja metromatkoja. Muutamia vastoinkäymisiä oli mm. lippujen ja metrojen kanssa, mutta kaikesta huolimatta oli ihanaa viettää pari päivää oman Suomesta lomailemaan tulleen perheen kanssa. 

Lontoon arkkitehtuuria

Kensington Palace

*

Mä: "Täällä on lampaita hautausmaalla."
Pikkusisko 6v: "Niin, varmaan kuolleita."
Mä: "Eikun ihan eläviä. Katso vaikka itse!"

*

Eilen perheen äiti kysyi multa jotain kalapakkauksesta ja päätin etsiä vastauksen nopeasti paketin takaa. Kyseessä oli Norwegian Salomon ja heti kun käänsin paketin tekstipuolen esiin, mun silmiin osui kirjaimet FI. Tuijotin niitä pitkän aikaa, ennen kuin tajusin alkaa lukemaan tekstiä. Musta tuntui vaan niin epätodennäköiseltä, että lohipakkauksessa voisi olla suomenkielinen tuoteseloste. Lopulta innostuin ajatuksesta, että voisin etsiä vastauksen kysymykseen suomenkielisestä tekstistä. Aloin lukea tekstiä, mutta se tuntui tosi kömpelöltä. Takeltelin sanojen kanssa, kun pohdin, miten selitän asian taas englanniksi. Hetken kuluttua luovutin ja tsekkasin vieressä olevan englanninkielisen tuoteselostuksen, jonka sitten myös luin ääneen. Asia meni paljon helpommin perille ja vastaus kysymykseen löytyi heti.

Kyllä mä siis täällä jotakin oon oppinut.

*

Päivitys pitkästä aikaa

Tässä on tapahtunut niin paljon kaikkia juttuja, etten tiedä edes mistä aloittaisin tai mitä kertoisin!

Meillä oli tuossa vähän nettiongelmia ja muita juttuja, niin on blogin päivittäminen vähän jäänyt. (+ongelmia kuvien siirtämisessä kännykästä koneelle. Lisäilen niitä sitten myöhemmin!) Nyt kuitenkin koitan päivittää mun tämänhetkiset kuulumiset.

Täällä pari ekaa viikkoo meni ihmetellessä ja nauttiessa uusista jutuista. Vähän kuin olisi ollut lomalla. Sen jälkeen ne asiat ja ajatukset, joita oli päässyt hetkeksi pakoon, palasivat mieleen. Koti-ikäväkin yllätti ja aloin taas pohtia uudelleen, kauanko haluan olla täällä, mitä opiskella jne. Elämä ei enää tuntunut ihan niin täydelliseltä, miltä se aluksi vaikutti. Host perhekin huomasi, että jotain oli nyt meneillään ja me käytiin pieni keskustelu. Sen seurauksena... tai ansiosta.. päätin, että jään Suomeen jo joulusta valmistautumaan pääsykokeisiin. Kovin paljoa aiemmin en kuitenkaan halua lähteä, nyt kun vihdoin olen oppinut talon (ja maan) tavoille.

Arki on nyt aika tasaista ja työpäivät tuntuvat työltä. Tämä on jotenkin tosi hämmentävää olla nyt oikeasti töissä, kun oon lähes koko elämäni opiskellut tähän asti. Kun sä oot töissä, sä teet vain työjuttuja ja kun sä oot vapaalla, sä voit tehdä ihan mitä vaan. Töitä ei tarvitse (paljoakaan) miettiä tai stressata vapaalla. Toisaalta au pairin elämässä vapaa ei välttämättä ihan aina tunnu vapaalta, koska asuu samassa talossa perheen kanssa. Vähän sama juttu, jos ei koskaan näkisi muita ihmisiä, kuin koulukavereita tai opettajia ja hengailisi koulussa 24/7. Joskus täytyy siis ihan kunnolla suunnitella vapaapäivätkin, jos oikeasti haluaa tehdä jotakin tai lähteä jonnekin oikeasti lomailemaan.

Mun aamut alkaa yleensä auton pakkaamisella.

Leikkipuistossa on tullut myös vietettyä aikaa.

Viikonloppuina mulla on ollut yleensä ihan kivasti suunnitelmia.

Pari viikkoa sitten olin yhden paikallisen au pairin kanssa Brightonissa! Sain autoa lainaan ja tehtiin pieni roadtrip etelärannikolle. Seikkailtiin kaupungissa, käytiin syömässä, leffassa ja ”näkötornissa”. Kaiken kaikkiaan ihan kiva päivä ja nätti kaupunki. Hyvä reissu siis.

"Näkötornin" ala-aula. Lippu oli boarding pass.

Näkymät ylhäältä oli aika täydelliset. Ainoo miinus oli lasin heijastukset. 

Alhaalta lähdettiin ja ylös mentiin.

Viime viikonloppuna kävin Lontoossa ja näin paria mun suomalaista kaveria, jotka olivat lomailemassa täällä. Se oli kivaa vaihtelua mun elämään. Aluksi tuntui vähän hassulta kierrellä joitain kauppoja vain siksi, ettei niitä ole Suomessa. Vaikka en ollutkaan käynyt niissä kaikissa, niistä oli silti tullut jotenkin aika arkipäiväisiä mulle. Oli hauskaa seurata ystävieni innostusta, vaikka en ihan täysin pystynytkään samaistumaan siihen. Päivän mittaan huomasin myös suunnistavani Lontoossa paikasta toiseen (vaikkakin välillä pienien mutkien kautta) ja esitteleväni uusia paikkoja kavereilleni. Kaiken kaikkiaan päivä oli mukavan virkistävä!

Seuraavana päivänä kävin host perheen kanssa Winston Churchillin kodissa, Chartwellissä, joka ei ole kovin kaukana Oxtedista. Pihassa oli paljon nättejä kasveja ja näkymät oli aika mahtavat. Talossa sisällä oli esittelijöitä kertomassa paikan historiasta ja kaikenlaisia museoesineitä liittyen Churchilliin.

Halloweenin kunniaksi kurpitsoja! Tai ihan muuten vaan...

Tänä viikonloppuna olin yötä yhdellä paikallisella au pairilla. Oli hauskaa päästä vihdoin shoppailemaan tutusta ruokakaupasta ruokaa ihan itse. (Elämän pieniä iloja) Muistan mun ekojen kertojen ihmetykset täällä kaupassa. En esimerkiksi muistanut nähneeni aiemmin kaupassa erikseen kylttiä lampaan tai ankan lihalle… Mutta toisaalta, en ollut tottunut syömään tai kokkaamaan niitä paljoakaan Suomessa, joten voi olla etten vaan ollut kiinnittänyt huomiota asiaan aiemmin.

No, lopulta laitettiin pakastepizzat uuniin, maisteltiin uusia sipsejä ja muita herkkuja leffan parissa ja paistettiin aamupalaksi pancakeja. (Niin missä maassa sitä taas oltiinkaan…?)

Ensi viikonloppuna mä saankin lisää vieraita Suomesta! Odotan (ja suunnittelen) sitä jo innolla!

 Random huomio:

Oxtedin uimahallin sauna oli ihmeen hyvä! Tai no, aluks se oli vähän viileä, eikä siellä ollut kiuasta. Mutta lopulta lämpötila oli jo lähes 80 astetta. Täällä uimahallissa on myös aika hauska järjestely uintivuorojen kanssa. Halli ei ole kovin iso, joten se ei voi aina olla auki kaikille. Niinpä täällä on vuorot lapsille, uimakoululle, aikuisten rentoutumiseen tai sitten niitä julkisia vuoroja. Ihan kiva ja toimiva systeemi, paitsi silloin kun oot unohtanut katsoa aikatauluja etkä pääse uimaan väärän vuoron takia…