Just a normal day
Havahdun hereille. Onko jo aamu?
Ohuen verhon läpi näen päivänvaloa, mutta kelloni ei ole vielä herättänyt. Kymmenen yli seitsemän. Vielä on aikaa nukkua.
- Twinkle star! Kirkas puolitoistavuotiaan lapsen ääni kajahtaa seinän takaa. Pian kuulen lapsen äidin askeleet ja iloiset aamutoimet alkavat. Minua ei vielä kuitenkaan tarvita, joten jatkan unia.
Kolmea minuuttia vaille kahdeksan raahaudun keittiöön.
- Good morning! How are you?
Vielä hieman unenpöpperöisenä mutisen jotakin hyvän huomenen tapaista tervehdykseksi samalla kun etsin kaapista aamupalaa. Energinen aamutohina täyttää keittiön samalla kun hotkin mysliä juuri ennen töiden alkua. Onneksi meillä oli tänään maitoa!
Brush, brush, brush your teeth.
Lastenlaulun melodia raikaa olohuoneen puolelta, kun aloitan päiväni tyhjentämällä tiskikoneen. Samalla vaihdan muutaman sanan host vanhempieni kanssa päivän ohjelmasta. Tänään ei ole tiedossa mitään erikoista, paitsi että minun täytyy tehdä uudet bridge pelilaudat mukaan ennen kuin lähdetään. Kukaan ei ehtinyt diilata niitä eilen iltapäivällä.
Avaan takaoven. Jes, täällä ei sada! Laahustan pihapolun alas autolle. Napsautan auton ovet lukosta auki ja avaan takakontin. Siellä on yksi läpinäkyvä muovilaatikko täynnä likaisia kahvikuppeja, ihan niin kuin pitääkin. Missähän eiliset pelilaudat mahtaa olla? Tsekkaan auton sisälle, mutta pelilautoja ei näy. Host isä on varmaankin jättänyt ne hallille.
Istun työhuoneen sohvalla. Otan läppärin hyllyltä ja avaan sen. Samalla kun odottelen koneen käynnistymistä, nostan Dealer 4 –korttienjakokoneen tietokoneen viereen. Näppäilen salasanan läppärin lukitusnäyttöön, kiinnitän johdot ja nousen etsimään sopivaa pelilautasettiä.
Pelilautojen tekeminen sujuu jo rutiinilla. Kaksikymmentä kaksi pelilautaa tänään. Ai niin, täytyykin muistaa viedä lisää puhtaita kahvikuppeja autoon samalla kun laitan nämä valmiit pelilaudat sinne.
- Okay, it is time to get ready. Nostan pikkutytön syöttötuolista viisi yli yhdeksän ja suljen YouTuben lastenlaulut toiselta läppäriltä.
Vastaukseksi saan pientä valituskitinää musiikin lopettamisesta, mutta ääni vaihtuu nopeasti iloiseen hyräilyyn. Seuraavaksi vuorossa on vaipanvaihto ja päivävaatteiden pukeminen pikkuneidille.
- Twinkle star!
Okei, okei, lauletaan twinkle star. Heti kun laulu loppuu, neiti on jo vaatimassa uutta laulua. Sanat tosin on pienellä vielä välillä vähän hukassa, mutta kommunikointi sujuu hyvin hyräilemälläkin. Yhteinen sävel löytyy siis ihan kirjaimellisesti.
Kun neiti on valmis, päästän hänet leikkimään samalla kun itse laitan leikkihuoneen päiväkuntoon.
- Bubble! Neiti kiljaisee, kun löytää lelukilpikonnansa laatikosta. Nämä lasten assosiaatiot, niin kuin englantilaiset lastenlaulutkin, osaavat olla välillä hassuja. (Yhdessä laulussa nimittäin lauletaan kilpikonnasta, joka syö saippuaa ja juo vettä ja siksi puhaltelee nyt kuplia.)
Kun olen laittanut pyykkikoneen pyörimään, pessyt tuttipullot, perheen isä on käynyt kaupassa ja äiti on valmiina lähtöön, on vihdoin tullut meidän aika lähteä bridgehallille.
Host isä lähtee tytön kanssa omalle autolleen ja minä suunnistan lapsen hoitolaukun ja host äidin kanssa hänen autolleen. Aamu ei ole kuitenkaan mitään ilman pieniä muutoksia. Host äiti haluaa viedä laukussa olevan maitopullon tyttärelleen ennen kuin lähdetään.
Istun autoon odottamaan. Koitan kurkkia host isän autolle, mutta pienimuotoinen tietyömaa tukkii näkyvyyden. Pian host isä kuitenkin ajaa ohitseni host äidin heilutellessa minulle etupenkiltä. Jahas, saan ajella tänään siis yksin.
Automatka tuntuu rutiininomaiselta työmatkalta. Samat liikenneympyrät, ohituskaistat ja rekat joka aamu. Hassua, että vielä pari kuukautta sitten olin aivan paniikissa, jos minun vain piti ajatella autolla ajamista vasemmanpuoleisessa liikenteessä. Ai jaa, täällä onkin tänään vain yksi kaista käytössä. Vaihdan kaistaa heti liikenneympyrän jälkeen, kun rekkakuski kohteliaasti hidastaa ja vilauttaa pitkiä valoja tien antamisen merkiksi. Thanks!
Hallilla asettelen kupit tuttuun tapaan riveihin, kaadan kahvipapuja coffee grinderiin ja täytän teepannut vedellä. Saliin alkaa vähitellen valua bridgen pelaajia, kun kello lähestyy kymmentä. Huomaan pikkuneidin ottaneen sopimattomasti kortteja yhdeltä pelipöydältä, joten riennän pelastamaan tilanteen. Asettelen kortit takaisin paikoilleen ja lähden tytön kanssa läheiseen leikkikerhoon.
Leikkikerhossa vierähtää tunti mukavasti. Tyttö tutkii aktiivisesti leluja, tarjoaa minulle muovihedelmiä syötäväksi ja menee touhuamaan pikkuvauvojen leikkialueelle. Joudun nostamaan tytön pois, ennen kuin hän ehtii huitaista muita vauvoja jollakin lelulla tai tökätä silmään. Varsinkin nyt, kun hän osaa myös sanoa eyes.
Jollakin on ollut syntymäpäivä ja laulamme happy birthday. Laulun ensitahdeista lähtien tyttö on pelkkää hymyä. Hän taputtaa ja tepastelee ilosta, vaikka hänen syntymäpäivänsä se ei olekaan. Tämä on yksi hänen lempilauluistaan!
- happy birthday to you, happy birthday to you...
Neiti lauleskelee onnittelulaulua vielä leikkikerhon jälkeenkin matkalla takaisin hallille.
Perillä nostan tytön matkarattaisiin ja annan maitopullon. Nyt olisi hyvä aika nukahtaa, niin saisin hoidettua kahvin tarjoilun sujuvasti. Maitopullo kuitenkin lentää vauhdikkaasti ja tyttö protestoi rattaisiin joutumista. Pulloa nostaessani tajuan ongelman olevan kakkavaippa. Eipä tässä auta muu, kuin vaihtaa se nopeasti ja toivoa, että joku muu ehtii auttamaan kahvin tarjoilussa.
Kahvitarjoilun jälkeen huuhtelen kolme lasista cafetie-kahvipannua ja syön pari viimeistä keksiä lautaselta. Kerään likaiset kupit ja pakkaan kaikki muutkin tavarat valmiiksi laatikoihin kotiin viemistä varten. Tajuan, etten ehtinyt juoda omaa teetäni ja nälkäkin alkaa olla. Asettelen pari laatikkoa autoon ja nostan melkein unessa olevan pikkuneidin istuimeen. Matka jatkuu kotia kohti.
Kotona saan rauhassa kokata lounasta, syödä välipalaa ja juoda teetä. Tänään jääkaapista löytyy 15 kesäkurpitsaa, kolme melkein jäistä tomaattia, paprikoita, ankkafileitä ja paljon muutakin. Kehittelen vihanneksista tuttuun tapaan jotakin ratatouillen tapaista kasvismössöä.
Kahden maissa päästään vihdoin syömään. Tyttö on herännyt päiväunilta, host vanhemmat saapuneet kotiin ja ankkapihvit paistettu. Vauhdikkaan aamupäivän jälkeen voi hetkeksi rauhoittua. Ruokailu sujuu mukavasti.
Ruokailun jälkeen siivoan ruokailuhuoneen ja keittiön, sekä tyhjennän perheen isän auton laatikoista viikonloppua varten ennen kuin alan taas tehdä uusia pelilautoja ensi viikolle.
Myöhemmin valmistelen tytön välipalan ja heitän syystakin ylleni perheen äidin pukiessa pikkuneidille toppatakkia, pipoa ja kumisaappaita. Lämpöä on ulkona kymmenisen astetta ja harmaalta taivaalta tihuttaa vettä. Mietin, mitenköhän neiti pärjää puistossa ilman ulkohousuja tai kunnon sadevarustusta. Olen varma, että hän haluaa kontata liukumäen kuraiset portaat ylös ja laskea mäen alas.
Eihän siitä puistoreissusta puhtailla vaatteilla selvitty. Keinu, liukumäki ja kahisevat puunlehdet maassa olivat vain liian hauskoja rauhaan jätettäviksi. Tyttö söi välipalansa keinussa hyvällä ruokahalulla, eikä välittänyt vaikka pimeys yllätti kesken leikkien. Toivon, että vielä joku kerta voisimme nähdä oikeita twinkle star tähtiä puistoreissun päätteeksi. Tänään tosin näimme Oxtedin ensimmäiset jouluvalot! Sinisiä ja punaisia lights! Sitä sanaa siinä sitten toistelimme koko kotimatkan ajan.
Viiden maissa saavumme kotiin ja lyhyen puistoreissuraportin jälkeen pääsen selailemaan sosiaalista mediaa tai moikkaamaan kavereita, eli toisin sanoen loppuillan vapaat alkavat.
