Matka, ekat päivät, ensivaikutelma

Hellou!

Täällä sitä sitten ollaan. Oxtedissa. Kirjotan tähän alle jonkinlaisen selostuksen mun matkasta ja ekoista päivistä.

Lähdin matkaan siis lauantaina iltapäivästä. Matkalaukut oli pakattu ja sain kyydin bussipysäkille. Olin muuten ihan innoissani lähdöstä, mutta heippojen sanominen perheelle oli kamalaa. Koita siinä sitten kyyneleet silmissä ostaa bussilippua...

Helsinkiin saavuin illalla vähän ennen kahdeksaa. Onneksi sain yöpaikan Helsingistä, sillä muuten en olisi päässyt aamuseitsemäksi lentokentälle.

Ilta sujui mukavasti Netflixin parissa. Lähtö sinänsä ei jännittänyt, sillä en oikein tiennyt mitä olisi pitänyt jännittää. Eniten stressasi Suomen puolella tehtävä lähtöselvitys (netissä tehtävä lähtöselvitys epäonnistui jatkuvasti ja käski mennä kentällä lähtöselvityskoneelle...) ja matka keskustasta lentokentälle kaupungin bussilla. Muutamien googlailujen jälkeen olin kuitenkin saanut selville tarvittavat tiedot ja pääsin nukkumaan.

Sunnuntai:

Lentokoneen WiFi oli kiva!

Bussimatka sujui ongelmitta ja kentälle päästyäni etsin ensitöikseni lähtöselvityskoneen. Kaikki näytti menevän hyvin, kunnes viimeisen ruudun kohdalla kone meni jumiin ja kehotti menemään tiskille. Lopulta selvisi, että nettipalvelun ja koneen temppuilu johtui todennäköisesti nimessäni olevista ä-kirjaimista. No, mikäs siinä. Asia kuitenkin selvisi. Ei muuta kun turvatarkastuksen kautta portille.

Portin luona tapasin erään toisen Englantiin matkalla olevan suomalaisen au pairin. Juttelimme niitä näitä, jaoimme kokemuksia lähdöstä ja fiilistelimme yhdessä tulevaa. Suomalaisia au paireja tuntuu olevan Englannissa ja Lontoon lähistöllä enemmänkin. (Kirjoitan varmaankin erillisen tekstin Brittien au pair kulttuurista jossain välissä...)

Lento meni nopeasti (varsinkin kun nukuin melkein puolet siitä...). Lontoonkaan päässä kentällä ei ollut mitään ongelmia ja löysin perheen nopeasti. Perheen äiti tuli 1v tyttöä rattaissa työntäen vastaan odotusaulassa. Lähdimme siitä yhdessä auton luokse ja perheen talolle.

Päivän vietin perheen edellisen au pairin kanssa, joka näytti, opetti ja kertoi mulle au pairin työstä. Se oli oikeastaan aika hyvä preppaus tähän hommaan (vaikka ihan kaikki ei vielä mieleen jäänytkään...). Sain myös kuulla jotain juttuja hänen kotimaastaan Italiasta ja sain hyviä vinkkejä, mitä kannattaa tehdä ja nähdä tässä lähistöllä. 

Illalla perheellä oli perheillallinen, jolloin tapasin myös perheen aikuiset lapset puolisoineen ekaa kertaa. 

Maanantai:

Bank Holiday. Suurimmalla osalla englantilaisista oli vapaapäivä, mutta mä ja edellinen au pair työskenneltiin. Hän halusi näyttää mulle mm. miten talon siivous ja vaatteiden silitys hoidetaan. Perhe lähti aamupäivällä läheiseen kylään Bank Holiday -tapahtumaan. (Perheellä oli siellä bridgen mainostuspöytä.) Myöhemmin, kun oltiin saatu hommat tehtyä, mekin päästiin katsomaan lähikylän menoa. Siellä oli mm. aasiratsastuskisa lapsille.

Valkoisen aasin ratsastajaa ei näkynyt missään.

***

Multa on kyselty paljon, että miten menee ja millaista täällä on. Lyhyesti ja ytimekkäästi: hyvin ja kivaa. Laitan tähän nyt vielä listan siitä, millaisen ensivaikutelman sain Englannista.

Oxted:

City centre

Söpö englantilainen pikkukylä. Keskustaan talolta 10min kävelymatka (=täydellinen sijainti). Ihanaa maaseutua, vihreetä, lämmintä, suht rauhallista... Oon oikeastaan aika iloinen, että saan asua täällä, enkä minkään suurkaupungin sykkeessä. Kylästä tuli kyllä heti jo tosi kotoinen fiilis. Keskusta on tosi kaunista aluetta!

Piha & etuovi

Talo:

Nätti englantilainen talo. 1500-luvulta alun perin, mutta remontoitu ja hyväkuntoinen. Mun huone on just sopivan kokonen mulle ja mun tavaroille. (Kaikki on siis levitelty jo tyylikkäästi ympäri huonetta...hups!). Jaan talon yleisen kylppärin vauvan kanssa.

Perhe:

Yhtä mukavia kuin Skypessäkin. Myös perheen aikuiset lapset puolisoineen ovat todella mukavia. Vauva (15kk) on tosi iloinen ja musikaalinen tapaus. Puhua se ei vielä osaa, mutta toistelee melodioita hyräillen ja taapertelee ympäriinsä.

Englantilaiset, paikalliset:

Kaikki englantilaiset, keitä olen tähän mennessä tavannut Oxtedissa ja lähistöllä, ovat osoittautuneet todella mukaviksi. En tiedä, ovatko ihmiset yleensäkin Englannissa näin mukavia, vai olenko sattunut vain tapaamaan ne harvat mukavat englantilaiset ihmiset näiden muutaman päivän aikana. No, eiköhän se selviä vuoden mittaan. Toivon tietysti ensimmäistä vaihtoehtoa. :D

Liikenne ja autot:

Oon kuullu paljon Englannin liikenteestä, mutta onhan se ihan eri asia päästä ite kokemaan se. Vasemmanpuoleinen liikenne. Meinasin lentokentän parkkihallissa jo kävellä auton alle, kun katoin eka vasemmalle ja auto tulikin oikealta. (Onneks tajusin ajoissa, eikä käynyt mitään.) Niitä ajotunteja vaan innolla odotellessa... Niin ja näillä on ratti väärällä (tai siis oikealla...) puolella autoissa. (Tiesin sen kyllä, mutta silti kävelin vanhasta tottumuksesta kuskin puoleiselle ovelle ekalla kerralla.)

Paikallisen pubin suklaakakkukin on jo testattu!

Ruoka:

Ekana kun päästiin talolle, mulle tarjottiin heti teetä. Kysymys oli vähän hämmentävä, sillä Suomessa oon tottunut aina vastaamaan samaan kysymykseen kahvista. No, siinä me sit juotiin teitä (taipuuko se sana tosiaan noin...) keittiössä ja katselin ympärilleni. Pöydällä oli iso astia täynnä hedelmiä (hyvä että edes tunnistin kaikkia, saati tiesin nimiä englanniksi. Viimeks opiskellu niitä kolmosluokalla...). Myöhemmin perheillallisella oli tarjolla possua, jotain oranssia peruna- tai bataattimössöä (hyvää se oli!), maissia ja parsaa. Jälkkärikakkukin oli superhyvää! Aiemmin lounaalla syötiin leipää, lohta ja salaatteja. Jääkaapista löytyy myös mm. herkkusieniä, pekonia ja ankkaa. En tiedä, miten perinteisiä englantilaisia nää tän perheen ruuat on, mutta hyviä ne silti on! (Ja perheen isä on superhyvä kokki!)

Läksiäisprojekti ja valmistautumista

Moi!

Edellisen postauksen aikaan fiilikset oli vielä vähän epäselvät. Mitä tässä nyt oikein tulee tapahtumaan? Nyt kuitenkin kun olen kertonut suunnitelmistani tarpeeksi monelle, alan vähitellen sisäistämään asiaa itsekin. Mä oikeesti lähden ihan kohta! 11 päivää. Alle kaks viikkoo!

Välillä tuntuu, että muut ihmiset on mun reissusta enemmän innoissaan/kauhuissaan/huolissaan jne. kuin mä ja jotkut ei ajattele sitä vielä ollenkaan. Joidenkin kanssa oon varmaan jo nyt nähny vikan kerran ennen mun reissuun lähtöä ja monta on vielä näkemättä. Toivottavasti ehdin nähdä kaikki, ketä pitääkin ennen kuin istun koneessa! Mulla on nimittäin yks pieni "läksiäisprojekti" meneillään.
Näissä tapaamisissa oon kerännyt kavereilta ja muilta läheisiltä terveisiä/tsemppiviestejä/jotain muuta hauskaa semmoseen vihkoon, jota voin sitten lueskella koti-ikävän yllättäessä. Ajattelin, että tää vois toimia mun kohdalla ehkä paremmin kuin vikan illan läksiäisjuhlat ja tästä riittää myös iloa pidempään.

Pakkaamista en oikeastaan ole vielä edes aloittanut. Suurin ongelma, eli mistä saan matkalaukut, on jo ratkaistu. (Kiitos kotiväelle käytännöllisestä ja myöhästyneestä synttärilahjasta, ja mummulle myös!) Tuliaisia olen myös miettinyt ja ostanutkin jo osan. Varmistin voimassaolevat rokotukset terveyskeskuksesta, kävin hammaslääkärillä tarkistuttamassa hampaani ja hoidin vakuutukset kuntoon.

Nyt kun arki on lähtenyt rullaamaan muiden töiden ja koulujen myötä, oon päivisin ehtinyt pohtimaan paremmin pakkailuja (sen lisäks että oon heittänyt paljon tavaraa roskiin tai kirpparille). Tänään esimerkiksi selailin Oxtedin keskilämpötiloja (tarviinko kaikista paksuimman toppatakin mukaan?). Näyttää just semmoselta, mitä kuvittelinkin. Eli Suomen syksyä koko vuosi. Lämpötilat vaihtelee 5-15 asteen välillä ja sataa paljon.

http://www.yr.no/place/united_kingdom/England/Oxted/statistics.html

Viimesimmän Skype-puhelun aikana sain jutella myös perheen nykyisen au pairin kanssa. Se selvensi aika hyvin niitä työtehtäviä, mutta paikanpäällä sen sitten vasta näkee konkreettisesti. Tämä au pair tarjoutui lisäämään mut paikallisten au pairien Facebook-ryhmään, jossa alueen au pairit sopivat aina tapaamisista ja kyselevät neuvoja toisiltaan. Myöhemmin kuulin yhdeltä kaverilta eräästä toisesta suomalaisesta tytöstä, joka on lähdössä Englantiin au pairiksi tässä aivan lähipäivinä. Onnistuin saamaan hänen yhteystietonsa ja selvisi, että hänen perheensä asustelee noin tunnin ajomatkan päässä Oxtedista. Nyt oikeastaan odotan jo innolla lähtöä ja uusiin ihmisiin tutustumista!

- Susanna