Päivitys pitkästä aikaa

Tässä on tapahtunut niin paljon kaikkia juttuja, etten tiedä edes mistä aloittaisin tai mitä kertoisin!

Meillä oli tuossa vähän nettiongelmia ja muita juttuja, niin on blogin päivittäminen vähän jäänyt. (+ongelmia kuvien siirtämisessä kännykästä koneelle. Lisäilen niitä sitten myöhemmin!) Nyt kuitenkin koitan päivittää mun tämänhetkiset kuulumiset.

Täällä pari ekaa viikkoo meni ihmetellessä ja nauttiessa uusista jutuista. Vähän kuin olisi ollut lomalla. Sen jälkeen ne asiat ja ajatukset, joita oli päässyt hetkeksi pakoon, palasivat mieleen. Koti-ikäväkin yllätti ja aloin taas pohtia uudelleen, kauanko haluan olla täällä, mitä opiskella jne. Elämä ei enää tuntunut ihan niin täydelliseltä, miltä se aluksi vaikutti. Host perhekin huomasi, että jotain oli nyt meneillään ja me käytiin pieni keskustelu. Sen seurauksena... tai ansiosta.. päätin, että jään Suomeen jo joulusta valmistautumaan pääsykokeisiin. Kovin paljoa aiemmin en kuitenkaan halua lähteä, nyt kun vihdoin olen oppinut talon (ja maan) tavoille.

Arki on nyt aika tasaista ja työpäivät tuntuvat työltä. Tämä on jotenkin tosi hämmentävää olla nyt oikeasti töissä, kun oon lähes koko elämäni opiskellut tähän asti. Kun sä oot töissä, sä teet vain työjuttuja ja kun sä oot vapaalla, sä voit tehdä ihan mitä vaan. Töitä ei tarvitse (paljoakaan) miettiä tai stressata vapaalla. Toisaalta au pairin elämässä vapaa ei välttämättä ihan aina tunnu vapaalta, koska asuu samassa talossa perheen kanssa. Vähän sama juttu, jos ei koskaan näkisi muita ihmisiä, kuin koulukavereita tai opettajia ja hengailisi koulussa 24/7. Joskus täytyy siis ihan kunnolla suunnitella vapaapäivätkin, jos oikeasti haluaa tehdä jotakin tai lähteä jonnekin oikeasti lomailemaan.

Mun aamut alkaa yleensä auton pakkaamisella.

Leikkipuistossa on tullut myös vietettyä aikaa.

Viikonloppuina mulla on ollut yleensä ihan kivasti suunnitelmia.

Pari viikkoa sitten olin yhden paikallisen au pairin kanssa Brightonissa! Sain autoa lainaan ja tehtiin pieni roadtrip etelärannikolle. Seikkailtiin kaupungissa, käytiin syömässä, leffassa ja ”näkötornissa”. Kaiken kaikkiaan ihan kiva päivä ja nätti kaupunki. Hyvä reissu siis.

"Näkötornin" ala-aula. Lippu oli boarding pass.

Näkymät ylhäältä oli aika täydelliset. Ainoo miinus oli lasin heijastukset. 

Alhaalta lähdettiin ja ylös mentiin.

Viime viikonloppuna kävin Lontoossa ja näin paria mun suomalaista kaveria, jotka olivat lomailemassa täällä. Se oli kivaa vaihtelua mun elämään. Aluksi tuntui vähän hassulta kierrellä joitain kauppoja vain siksi, ettei niitä ole Suomessa. Vaikka en ollutkaan käynyt niissä kaikissa, niistä oli silti tullut jotenkin aika arkipäiväisiä mulle. Oli hauskaa seurata ystävieni innostusta, vaikka en ihan täysin pystynytkään samaistumaan siihen. Päivän mittaan huomasin myös suunnistavani Lontoossa paikasta toiseen (vaikkakin välillä pienien mutkien kautta) ja esitteleväni uusia paikkoja kavereilleni. Kaiken kaikkiaan päivä oli mukavan virkistävä!

Seuraavana päivänä kävin host perheen kanssa Winston Churchillin kodissa, Chartwellissä, joka ei ole kovin kaukana Oxtedista. Pihassa oli paljon nättejä kasveja ja näkymät oli aika mahtavat. Talossa sisällä oli esittelijöitä kertomassa paikan historiasta ja kaikenlaisia museoesineitä liittyen Churchilliin.

Halloweenin kunniaksi kurpitsoja! Tai ihan muuten vaan...

Tänä viikonloppuna olin yötä yhdellä paikallisella au pairilla. Oli hauskaa päästä vihdoin shoppailemaan tutusta ruokakaupasta ruokaa ihan itse. (Elämän pieniä iloja) Muistan mun ekojen kertojen ihmetykset täällä kaupassa. En esimerkiksi muistanut nähneeni aiemmin kaupassa erikseen kylttiä lampaan tai ankan lihalle… Mutta toisaalta, en ollut tottunut syömään tai kokkaamaan niitä paljoakaan Suomessa, joten voi olla etten vaan ollut kiinnittänyt huomiota asiaan aiemmin.

No, lopulta laitettiin pakastepizzat uuniin, maisteltiin uusia sipsejä ja muita herkkuja leffan parissa ja paistettiin aamupalaksi pancakeja. (Niin missä maassa sitä taas oltiinkaan…?)

Ensi viikonloppuna mä saankin lisää vieraita Suomesta! Odotan (ja suunnittelen) sitä jo innolla!

 Random huomio:

Oxtedin uimahallin sauna oli ihmeen hyvä! Tai no, aluks se oli vähän viileä, eikä siellä ollut kiuasta. Mutta lopulta lämpötila oli jo lähes 80 astetta. Täällä uimahallissa on myös aika hauska järjestely uintivuorojen kanssa. Halli ei ole kovin iso, joten se ei voi aina olla auki kaikille. Niinpä täällä on vuorot lapsille, uimakoululle, aikuisten rentoutumiseen tai sitten niitä julkisia vuoroja. Ihan kiva ja toimiva systeemi, paitsi silloin kun oot unohtanut katsoa aikatauluja etkä pääse uimaan väärän vuoron takia…

Guildford & arkea

Hello!

Pitkästä aikaa. Tässä on parin viikon aikana ehtinyt tapahtua vähän kaikkea. Oon tehnyt mm. roadtripin Guildfordiin, seikkaillut uusissa paikoissa Oxtedissa, tavannut paikallisia au paireja, käynyt kirkossa ja kirjastossa, opetellut pelaamaan bridgeä ja ennen kaikkea tehnyt töitä. Kaiken kaikkiaan kokonaisfiilis on hyvä, vaikka välillä koti-ikävä yllättääkin, eikä oikein mikään tunnu sujuvan.

Säätila on täälläkin vähitellen jo kääntymässä syksyyn. Tänään aamulla auton mittari näytti 10 astetta ja puiden lehdet alkavat vähitellen vaihtaa väriä. Vihdoinkin voin käyttää nahkatakkia hikoilematta!
 "Vitsi täällä on kylmä. Tai no, et sä varmaan suomalaisena tunne tätä kylmyyttä vielä."

Guildfordin reissu viime torstaina oli myös hauska seikkailu. Ensinnäkin, ajoin moottoritiellä ekaa kertaa. Jännitin reissua etukäteen hieman, sillä olin täällä ajamaan opetellessani kuullut: "Motarit ovat ihan kamalia, sä et halua eksyä vahingossa sinne." Toinen juttu oli kännykän navigaattorin toiminta. Motarin neljä kaistaa osoittautuivat kuitenkin aika loogisiksi, tienviitat olivat selkeitä ja yhteistyö navigaattorin kanssa pelasi.
Perillä tapasin erään mun suomalaisen kaverin, joka on ex-au pair ja nykyinen yliopisto-opiskelija. Sain kuulla mielenkiintoista tietoa Guildfordista opiskelijan näkökulmasta. Esimerkiksi talon vuokraaminen kolmen muun opiskelijan kanssa voi olla normaali käytäntö. Kaikki opiskelijat eivät myöskään osaa suunnistaa kaupungissa kotoaan yliopistolle autolla. (Vinkki: Kannattaa tarkistaa, että navigaattorissa tosiaan on autoilu-asetus päällä kävelyn sijasta, kun ollaan liikkeellä autolla.) Pienen seikkailun jälkeen pääsimme kuitenkin vihdoin keskustaan.

Guildford. CHECK!

Fun fact:
Englannissa on tosi paljon maahanmuuttajia ja ravintoloita. Intialaista, kiinalaista, thaimaalaista jne. Lähes aina ravintoloiden perustajat ovat lähtöisin kyseisestä maasta, minkä ansiosta ruoka on usein myös erittäin hyvää. Kannattaa kuitenkin olla tarkkana esimerkiksi sen kanssa, kuinka tulista ruokaa maassa syödään, jottei tule ikäviä yllätyksiä.


Kirkko:

Meidän paikallinen St. Mary's church on lähemmäs 1000 vuotta vanha, anglikaaninen kirkko. Se ei ole kovin iso, mutta ei ole pikkukylän seurakuntakaan.
Olen käynyt seuraamassa kirkon tapahtumia parina sunnuntai-iltapäivänä ja meininki on ollut melko rentoa. Alussa on teetarjoilu, jonka aikana on mahdollista tutustua ihmisiin ja itse messun - tai servicen - aikana pappi kierrättää mikrofonia seurakuntalaisille kirkon penkkeihin, musiikkia soitetaan akustisesti kitaralla säestäen ja PowerPoint diat heijastetaan valkokankaalle.

Kirjasto:

Tänään pääsin vihdoin käymään myös paikallisessa kirjastossa. Eihän se mikään iso ollut, mutta ihmeteltävää riitti. Iso ikkuna täynnä mainoksia tulevista tapahtumista, kirjasuosituksia hyllyjen päällä ja laatikoissa oven vieressä, tietokoneita, DVD:itä, äänikirjoja, satutuokio lapsille... eli ihan normaali kirjasto siis. Mutta niin paljon ihmeteltävää. Matka ovelta tiskille kesti melko kauan. Kun kirjastokorttiasia oli saatu kuntoon, pääsin vihdoin tutkimaan niitä kirjoja...

Bridge:

Olen tosi innoissani tästä pelistä! Kolmen ensimmäisen oppitunnin aikana en ole vielä edes päässyt pelaamaan itse peliä, vaikka olenkin pelannut lähes koko ajan. Tunnit alkoivat eräänlaisella (tavallisiin) pelikortteihin tutustumisella ja "minibridgellä". Vaikka ensimmäisellä tunnilla minipelin oppiminen tuntui lähes mahdottomalta, tänään neuvoin jo muita. Jotain olen siis oppinut.

Työt:

Työpäivät ovat välillä hieman rankkoja tai haastavia, mutta eivät mahdottomia. Laatikkojen siirtelyä autoon ja sisälle, tiskikoneen tyhjennystä ja täyttöä, siivoamista, vaatteiden silittämistä, kahvin tarjoilua ja yleistä avustamista bridgepaikalla, boardien tekoa, lapsen kanssa touhuamista, ruuanlaittoa ja ylipäätään hetkessä elämistä. Aina saattaa tulla jotakin pieniä muutoksia, jotakin unohtuu tai joku sairastuu, ja asiat joudutaan miettimään uusiksi. Ongelmanratkaisukyky, luovuus ja energisyys ovat asioita, jotka ovat todella hyödyksi tässä hommassa. Siis sen lisäksi, että osaa jotenkin kommunikoida ihmisten kanssa ja mukautua vallitsevaan tilanteeseen.